Max Factor, Hippo ja Rusina

MAX FACTOR geeni (myöh. MF)

Susanna Tuominen
MF1Max factor on saanut nimensä erään hollantilaisen hermeliini uroksen nimeltä Luck’s Sure Fire eli ”Max” myötä. Kani tuotiin USA:han 1976 (ja kuoli 1984) ja sen jälkeläispoikueisiin alkoi ilmetä oudon oireisia poikasia. Ja koska geeni on peräisin Euroopasta, se on todistettavasti löytynyt myös monen pohjoismaalaisen kanin linjoista. Max Factor geeni käyttäytyy resessiivisesti ja periytyvästi kääpiögeenin tavoin. Jotta MF geeni näkyisi poikasissa, on sen siis tultava molemmilta vanhemmilta. Ilmeisimmin MF on itsenäinen geeni sillä poikueeseen voi syntyä Rusina MF, Hippo MF ja jopa HippoRusinaMF.

Muutoin täysin normaaliksi kehittyneen kokoinen poikanen, mutta sillä on yksi tai useampi seuraavista kehityshäiriöistä:
– Sisään- tai ulospäin vääntyneet etu- ja / tai takajalat
– Ylimääräiset varpaat
– Syntyessään avonaiset silmät
– Puuttuvat silmäluomet
– Hiusmainen turkkipeite

Vääntyneet jalat ovat hyvin selvä merkki (ks. kuva1 ja kuva2). Tyypillisimmin takajalat ovat vääntyneet sisäänpäin tassunpohjat vatsaa vasten. Etujalat ovat vääntyneet yleensä ranteista. Mikäli poikasella ei ole muita oireita kuin nämä vääntyneet raajat, se voi hyvinkin kehittyä aikuiseksi asti. Rakenteellinen vika ei kuitenkaan koskaan korjaannu ja kani on koko elinikänsä rampa ja todennäköisimmin kykenemätön liikkumaan. Siksi tällaiset poikaset on paras karsia.

MF2Monesti voi esiintyä myös ylimääräisiä varpaita mm. etukäpälissä onkin kuusi varvasta ja takajaloissa viisi varvasta. Mikäli tällainen oire on kanin ainoa, se varmasti pystyy elämään vikansa kanssa. Poikasella, joka syntyy avonaisilla silmillä tai puuttuvilla silmäluomilla on myös paras karsia (ks. kuva3). Niiden silmät usein sulkeutuvat ensimmäisen vrk:n aikana ja sitten alkaa ikävät asiat. Mikä näyttäisi olevan iso komea hermeliinin pää, tyhjentyykin suuresta määrästä mätää / märkää silmävakojen kautta lähes kuivaksi luumuksi noin 2 viikon iässä. Tämä johtuu siitä, että avonaiseen silmään pääsee bakteereja synnytyksen aikana ja välittömästi sen jälkeen aiheuttaen vakavan tulehduksen. Tulehdus voi myös helposti levitä aivoihin sekä verenkiertoon ja siitä syystä tällaiset poikaset joudutaan lopettamaan kuitenkin jossakin vaiheessa.

MF3Jotkut kasvattajat ovat myös sitä mieltä, että yksi MF oire voisi olla hiljainen enteriitti (ruuansulatuskavana tulehdus), joka tappaa poikaset 3-4 viikkoisina. MF geenin syytä on joidenkin mukaan myös lisääntymishaluttomuus. Todellisuudessa on vielä paljon, jota emme tiedä kyseisestä geenistä eikä kaikista arveluista ole tieteellisiä todisteita. On vain tiedossa, että tämä geeni on resessiivinen ja periytyvä, mutta syytä siihen mikä on alun perin aiheuttanut MF geenin, ei ole. Kannattaako siis uusia yhdistelmä, jos se on aiemmin tuottanut MF poikasia? Riippuu siitä haluaako teettää letaaleja poikasia. Laskennallisesti 25% poikasista ovat MF poikasia. Kasvattajan kannattaa kirjata ylös ne jalostuskanit, jotka kantavat MF geeniä. Normaalisti on odotettavissa, että poikueesta 25% ei kanna MF geeniä, 50% on heterogeeninen ja kantaa MF geeniä ilman ulkoisia oireita ja 25% ovat geneettisesti sekä ulkoisesti MF kaneja. Monien huippukasvattajien kanit kantaa Max Factoria. Useimmat Max Factor geeniä kantavat kanit ovat ulkomuodollisesti upeita. Mm. USA:ssa on arvioitu, että vähintään 95% voittavimmista hermeliineistä kantaa MF geeniä tavallisen ”Rusina” geenin rinnalla.

HIPPO geeni

Susanna Tuominen

Viime vuosina on ilmaantunut poikueisiin ns. Hippoja. Nämä eivät ole mitään isoja vaan pienempiä normaaliin poikasen kokoon verrattuna. Kukaan ei tunnu tietävän mikä tämän geenin aiheuttaa, mutta se tuntuu myös olevan resessiivinen geeni. Jotkut tuntuvat pitävän sitä eräänlaisena versiona Max Factor geenistä ja toiset eräänlaisena kääpiöivän geenin versiona aivan kuten ihmiset kääpiöivät eri tavalla. Hippo geeni ilmenee seuraavanlaisesti:

– Kahden vrk:n ikäisenä selvästi lyhyempi ja leveämpi kuin normaali poikanen
– Valtavan suuri pää
– Leveä lanneosa ja takapää
– Ryppyiset, lyhyet ja lihavat jalat
– Yleisesti ottaen pieni karvallinen ”virtahepo”, nahan rypyt hyvin paksut
– Yleensä syntyy kuolleena tai kuolee parin päivän sisällä, mutta on joitakin yksilöitä elänyt jopa viikkojakin. Lopulta kuitenkin kuolee.

RUSINA eli tuplakääpiögeeni

Susanna Tuominen

Monien vuosien dokumentaation jälkeen on huomattu, että MF on erilainen resessiivinen geeni kuin tuplakääpiögeenin omaaviin poikasiin eli ”rusinoihin” ja ilmenee eri tavoin. Rusinat ovat todisteena siitä, että molemmat vanhemmat ovat niitä oikeita todellisia kääpiöitä. Rusinoiksi sanotaan niitä poikasia, jotka syntyvät poikueeseen puolet pienempinä kuin normaalit poikaset.

rusina_normaaliRusinan tunnistaa seuraavasti (ks. kuva):
– Selvin eroavaisuus on tietenkin koko. Rusina on varmasti puolet pienempi kuin normaali poikanen. Tämä on ehkä vaikeampi todeta, jos kaikki poikaset ovat rusinoita.
– Rusinan silmät ovat liioitellun ulkonevat vrt. normaaliin poikaseen
– Suurin eroavaisuus normaaliin poikaseen on sen takapää. Rusinan takapää on vain puolet normaalikokoisesta ja se antaa litistyneen vaikutelman ja joskus takajalat saattavat olla kiertyneet toisiinsa.
– Eloisuus on selvästi huomattavissa normaalissa poikasessa, mutta rusina saattaa vaikuttaa jopa kuolleelta vaikka olisikin elossa. Elävä rusina voi maata pöydällä kyljellään siinä missä terve normaali poikanen hakeutuu oikeaan asentoon.

Eli mistä nämä rusinat tulevat?
Kääpiögeenin dominoiva geeni on nimetty isolla D-kirjaimella (tulee sanasta Dwarf) ja resessiivinen geeni pikku d-kirjaimella. Jokainen kani perii yhden kääpiögeenin (joko D tai d) kummaltakin vanhemmalta. Mahdolliset yhdistelmät ovat siis DD, Dd tai dd, joista Dd= Todellinen kääpiö. Nämä kääpiöt, joilla on Dd geenipari ovat niitä toivottuja yksilöitä kääpiökanit tunnusmerkein (lyhyet korvat, pieni ja tanakka kroppa ja noin 1 kg:n painoisia). Nämä ovat niitä ”oikeita” kääpiöitä. dd = Valekääpiö. Poikaset, joilla on geenipari dd ovat rodultaan hermeliinejä, mutta ne ovat hieman suuremman kokoisia ja painavat lähemmäs 1œ kg tai enemmän. Näillä valekääpiöillä ei ole selviä kääpiökanin ulkoisia piirteitä. Englannin kielellä tällaisia naaraita kutsuttaisiin Big Ugly Doe:ksi (BUD) ja Ruotsissa Padda. Suomessa näitä melko yleisesti kutsutaan ”Lehmiksi”.

DD = Rusina

Ne joilla on geenipari DD ovat pienempiä poikasia kuin oikeat kääpiöt ja niitä kutsutaan siis rusinoiksi. Tämä tuplakääpiögeeni on poikaselle letaali ominaisuus. Vaikka ne syntyisivät elävinä, ne eivät yleensä selviydy viikkoa pidempään. Syynä tähän on kehittymätön ruuansulatuskanava ja peräti kyky muodostaa lihaksia. Rusinalla peräpää vaikuttaa olevan surkastunut ja poikanen on kykenemätön sulattamaan ruokaa ja menestyä. Pää on oudon tötterön muotoinen. Ja yleisesti ottaen poikanen kuolee kolmen päivän sisällä.
Joskus on raportoitu jopa kolmiviikkoiseksi asti kehittyneistä rusinoista, mutta nekin ovat kuolleet siinä vaiheessa, kun suolisto ei pysty käsittelemään kiinteää ravintoa.

Kääpiögeeniä kantavat kaikki kääpiörodut.

Tällaiset rusinat kannattaa karsia heti syntymisen jälkeen, koska jos ne jättää pesään kuolemaan itsekseen, on huono bakteeriympäristö eläville poikasille. Jälkimmäisessä tapauksessa tulee huolehtia siitä, että pesän tarkastaa päivittäin, sillä kuollut poikanen likaa pesän hyvin nopeasti. Laskennallisesti periytyvyys näyttäisi tältä:

– Dd + Dd tuottaa keskimääin 25% rusinoita, 50% oikeita kääpiöitä ja 25 % valekääpiöitä
– Dd + dd tuottaa keskimäärin 50% oikeita kääpiöitä ja 50% valekääpiöitä

Pohjautuen em. laskelmaan, oikea kääpiö yhdistettynä valekääpiöön ei koskaan tuota rusinoita. Tämä on syy siihen miksi valekääpiön geenit omaava naaras on hyvä jalostukseen, sillä rusinoita voidaan välttää, jos uroksena on todellinen kääpiö. Kasvattajat yleensä pitävät nämä valekääpiö naaraat jalostuksessa, mutta myyvät valekääpiö urokset pois. Hyvä valekääpiö jalostusnaaras on kuitenkin sopusuhtaisesti hyväntyyppinen hermeliini, vaikkakin iso. Kuihtuvaksi sanotaan sellaisia poikasia, jotka ovat poikueen pienimpiä ja vaikuttavat aivan normaaleilta noin 4-6 viikon ikään asti. Sitten jostain syystä ne eivät sopeudu kiinteän ruuan siirtymiseen, vaan alkavat kuitumaan pois. Ne saattavat kyyhöttää välinpitämättöminä muista ja eivät ehkä syö tai juo. Nopeasti menettävät painonsa ja oireiden alettua useimmiten kuolevat jo viikon sisällä, mutta voi mennä kauemminkin. On arvioita, että tämä on rusinan lievempi ilmiö, joilla on vajaasti kehittynyt ruuansulatus, mutta kuitenkin vahvempi kuin itse rusina. Kuihtuvia poikasia on ilmaantunut usein tietyistä linjoista, joten sen epäillään olevan myös perinnöllinen.