Poikueiden suunnittelu

poikueidensuunnittelu_kuvaEnsimmäinen asia, jota kasvattajan pitää poikuetta suunnitellessaan ajatella, on oma motivaatio. Miksi haluan kasvattaa kaneja – miksi haluan kasvattaa juuri tätä rotua tai jatkaa juuri näiden yksilöiden sukua? Tietoa kasvatuksen käytännöstä tulee hankkia ja omaa motivaatiotaan pohtia suhteessa omaksuttuun tietoon, jotta ei tulisi tehtyä hätiköityjä päätöksiä tai mahdollisesti jätettyä koko kasvatustyötä puolitiehen, koska se ei vastaakaan kuvitelmia tai kanin tiineydessä tai synnytyksessä ilmenee ongelmia. Vastuullinen kasvattaja miettii poikasten tulevaisuutta jo ennen kuin astuttaa kanejaan.
Toinen tärkeä asia on kasvatustavoite. Pääsääntöisesti kasvatustavoitteen tulisi olla hyvin linjassa rotumääritelmän kanssa eli tavoitteena tulisi olla kasvattaa rotumääritelmän mukaisia kaneja. Käytännössä kompromisseja pitää kuitenkin tehdä, koska loistavia jalostuskaneja ei kasva joka poikueessa eikä edes joka kanilassa. Onkin siis samanaikaisesti pidettävä mielessä välittömiä tavoitteita sekä pitkän tähtäimen tavoitteita. Jokaisen poikueen kohdalla kasvatustavoite pitäisi kyetä perustelemaan eikä se luonnollisestikaan saa olla sellainen, että siitä aiheutuu rodulle ja lajille selvää haittaa. Kaneja, joilla on perinnöllisiä vikoja, ei tietenkään tule käyttää jalostukseen. Myöskään kania, jolla on jokin hoitamaton, oireileva sairaus ei tule käyttää. Parantumaton tarttuva tauti, kuten encephalitozoon cuniculi, on syy jättää kani kokonaan pois jalostuksesta.

Jalostuseläimet tulee valita niin, että ne vastaavat kasvatustavoitteeseen. Jokaisen kasvatettavan rodun rotumääritelmä ja rodulle tyypilliset vahvuudet ja heikkoudet tulisi tuntea, jotta osaa siitoseläimiä valitessa kiinnittää huomiota oman kasvatustavoitteensa kannalta olennaisiin ominaisuuksiin. Esimerkiksi, jos kasvattaa jättikaneja, kokoa tulisi hakea hyvät lihakset omaavilla jalostuseläimillä, ei sellaisilla, jotka keräävät helposti rasvaa. Ja taas, varsinkaan isoissa poikueissa poikaset eivät useinkaan ole keskenään tasakokoisia ja yhtä laadukkaita, joten jos voi arvioida, että poikueeseen olisi syntymässä vaikkapa noin 7 poikasta, kannattaisi siitosyhdistelmällä tavoitella neljää, viittä hyvää poikasta, jolloin loput poikaset voivat olla huonompia (ei siis toisinpäin eli 4-5 huonoa ja 3-2 hyvää). Minkään kanien kohdalla kasvatusta ei kannata viedä eteenpäin ajatuksella ”jos sieltä nyt yksikin hyvä tulisi”.