Tiine naaras ja synnytys

synnytys_kuvaPelkästä käytöksestä pystyy harvoin päättelemään, onko kaninaaras tiineenä. Osalla tiineistä naaraista käytös muuttuu jossain määrin epätyypilliseksi, useimmiten varautuneemmaksi ja vetäytyvämmäksi. Naaras saattaa puolustaa häkkiään tavallista ärhäkkäämmin ja keskittyä pesäntekoon hyvinkin varhaisessa vaiheessa tiineyttä ja yhä enemmän synnytyksen lähestyessä. Kanin touhut saattavat olla jatkuvaa kuopsuttelua, kaivelua ja heinien kantamista, mutta osa kaneista aloittaa pesänteon vasta juuri ennen synnytyksen käynnistymistä. Monet tiineet naaraat eivät ole kiinnostuneita lajitovereista tai silittelyistä siinä määrin kuin yleensä, ja jotkut eivät siedä lainkaan kosketusta. Toisaalta normaalisti syrjäänvetäytyvä naaras saattaa tiineenä ollessaan muuttua lempeämmäksi ja seurallisemmaksi myös ihmistä kohtaan, mutta tämä on harvinaisempaa. Aktiivisuudessa ja ruokahalussa tai juomisessa voi tapahtua muutoksia suuntaan tai toiseen.

Astutettua kaninaarasta kannattaa aina kohdella kuin se olisi varmasti tiineenä, ellei ole todella varma astutuksen epäonnistumisesta. Tämä tarkoittaa, että kanin tulee saada olla mahdollisimman paljon omassa rauhassaan. Sitä ei saa stressata turhilla olosuhdemuutoksilla, hälyllä tai liialla käsittelyllä. Osa kasvattajista ei nostele kania ollenkaan tiineysajalla, mutta viimeistään viimeisellä tiineysviikolla käsittely kannattaa lopettaa kokonaan. Toisaalta viimeisillä tiineysviikoilla voi olla mahdollista varovaisesti tunnustelemalla havaita poikaset kanin mahassa, mutta tällöin on syytä tietää mitä tekee ja mille kanille näin voi tehdä sitä stressaamatta. Kanin vatsa voi myös pyöristyä tai kylkiin lonkkien eteen voi ilmestyä ”patit” tiineyden loppua kohti, mutta jos poikasia on vähän, lihomista ei välttämättä havaitse lainkaan.

Kaninaaras kantaa 28-32 vuorokautta. Jo tiineyden keskivaiheilla kannattaa naaraalle laittaa häkkiin reilusti heinää pesämateriaaliksi. Tässä vaiheessa kanille voi myös tarjota pesäkopin, mutta monet naaraat eivät tee pesää koppiin, vaikka niillä sellainen olisikin. Parhaassa koppimallissa on avattava katto sekä tarpeen mukaan myös kiinteä pohja, jotta kopin saa nostettua kokonaan pois häkistä pesäntarkastusta varten. On myös mahdollista tehdä häkkiin kuuluvasta kiinteästä pesäkopista sellainen, että sen yksi sivu avautuu kokonaan ovena. Tällöin pitää ovea avatessa varoa, etteivät poikaset pääse putoamaan. Joskus kani tekee heinäpesän ja nyppii siihen itsestään karvoja jo pari viikkoa ennen synnytystä, mutta tällöin on usein kyse valeraskaudesta. Heinäpesään nyppäisty karvatollo noin viikkoa ennen synnytystä kielii sen sijaan tiineydestä. Kantavan naaraskanin hormonit auttavat maha- ja kylkikarvojen irtoamista vasta vähän ennen synnytystä, joten yleisintä karvojen runsas nyppiminen onkin päivää tai joitakin tunteja ennen synnytystä. Poikkeuksia kuitenkin löytyy, jotkut kanit tekevät pesänsä aiemmin, jotkut repivät karvaa vielä 15 minuuttia ennen kuin ensimmäinen poikanen jo syntyy.

Kani synnyttää usein yöllä, koska luonnossa yö on sen kannalta turvallisin ajankohta. Synnytyksen lähestyessä kanin asuinympäristön rauhallisuuden merkitys korostuu eikä sitä tule häiritä kuin aivan pakollisilla hoitotoimenpiteillä. Synnyttäessäänkään kani ei kaipaa ihmisen läsnäoloa, vaan pärjää yleensä yksin. Jotkut kanit saattavat siirtää synnytystä jopa vuorokaudella, jos niitä häiritään. Kasvattajan on kuitenkin huomattava, että aina synnytys ei suju niin kuin pitäisi, jolloin emo voi pahimmillaan kuolla siihen.

Kantavan naaraan ruokinnan tulisi olla tasapainoista ja säännöllistä. Vettä tulee olla rajattomasti tarjolla ja koska joidenkin tiineiden naaraiden vedenkulutus kasvaa huomattavasti, kasvattajan on pysyteltävä kaninsa mahdollisesti muuttuvien tarpeiden tasalla.